Tule jo kevät

Tää talvi on suorastaan nujertanut mut ja alku innostuksen jälkeen tuntuu, että pukeutuminen on ihan mälsää. Siis eniten siinä mielessä kun on niin kylmä koko ajan! Sunnuntainakin oli kummipojan synttärit ja olisi ollu mahdollisuus katsoa jotain kivaa ylle. Sovitinkin ja yritin valjastaa mieheni kuvaajan rooliin. Eipä siitä mitään tullut ja hetken kuluttua vaatteet vaihtuikin mukavasti villapaitaan ja kaulahuviin. Samoin nyt, kauheat vaatekerrokset yllä, että tarkenee.

Ja mun mielestä asun sopivuuden huomaa paremmin juuri näin, kun ottaa kuvan. Näkee sen niinkuin toisen silmin. Ja kuten tää ylläoleva asukokonaisuus, en edes yhtään tykkää siitä kun näen sen! :D

Ja sitten kun vaihdoin tähän. Vaikka tää olikin se tylsä vaihtoehto, niin oli todella paljon omempi olo. Lopulta vaihdoin noi housutkin legginseihin. 

Tässä myös todistuu se, että kuinka vähän tosiasiassa ihminen vaatetta tarvitsee, kun yleensä tulee valittua kaapista ne samat rytkyt :D 

Sain myös tämmöisen kampauksen aikaseksi :P

Hiuksia ne vaan on!

Ja sitten eilisestä postauksesta inspiroituneena ryhdyin tuumasta toimeen, just tolla otsikon mukaisella asenteella. Olin sopivasti virkeänäkin vielä siinä iltakymmenen aikaan, joten lähdin tutkailemaan värituubejani. Päätin toteuttaa sen ajatuksen tummemmasta tyvestä. Toki hommiin ryhtyminen oli ihan arpapeliä, koska en oikeastaan tiennyt mitä väriä olin taikomassa. Sekoitin neljää sävyä keskenään, siinä oli kahta eri tummuista neutraalia sävyä, vähän jotain hunajaista ja vähän jotain minkä arvelin olevan vaaleaa kylmää sävyä. Värikarttani on ollut hukuksissa jo pitkään, joten ei auttanut kuin toimia muistikuvien perusteella. Mainittakoon siis tässä vaiheessa, että olen entinen kampaaja, ja voisin vielä jatkoksi painottaa, että näistä mun vessakemisti hommista ei kannata ottaa mallia :D

Lähtötilanne :S

Seuraavaksi jaoin hiukseni neljään isoon osioon, jotta väri levittäminen tyveen olisi mahdollisimman helppoa. No, sitähän se ei ollut. Kylppärini peilit ei taivu tarpeeksi, niin että näkisin myös takaraivolle, joten sain todellai taiteilla! Mulla oli välillä meikkipeili toisessa kädessä ja värisuti toisessa, kun yritin tehdä tarkkoja osituksia hiusteni taka-osaan. Onneksi etuosien värjäys oli vähän helpompaa. 

Kun olin saanut värin tyveen, yritin vedellä vielä sekaan jotain raitoja, ihan vaan ottaen pieniä osioita, joihin levitin väriä ja jätin roikkumaan. Siinä sitten puoli tuntia jännäys aikaa, että mitähän tästä tulee. 

Jo pesuvaiheessa katselin, että hyvähän tästä tulee. Kuivattuani jopa harmittelin, etten laittanut hieman enemmän sitä tummempaa väriä sekaan, koska sävy jäi kuitenkin melko vaaleaksi. Toisaalta oli ihan hyvä, että jäi, uskon että siksi se sointui paremmin tuohon vaaleaan latvaan. Nyt tähän olisi helppo vielä sutia vaikka vaaleampia raitoja päälle, jos sellainen fiilis iskee.

Vähän oli tietysti vaikeeta ottaa kunnollista kuvaa kylppärivalaistuksessa yhdentoista aikaa illalla. Mutta yllättävän hyvä siitä tuli ja olen iloinen että tukka pysyi kuitenkin luonnollisena ja tuo tyven väri on taas pikkuisen lähempänä omaa hiusväriäni, joten tyvikasvustakaan ei tarvitse heti välittää. 

- Mia

Moppi päässä

Tai siltä musta nyt on tuntunut. Jäi päivän kampauksetkin heti alkuunsa, kun totesin, ettei tästä tukasta väännetä mitään. Mulla on se surullisen kuuluisa kasvatusvaihe meneillään ja vaikka pituuttaa löytyy jo jonkun verran, niin tuntuu ettei yhtään tarpeeksi. Leikkaan itselleni myös tasaisin väliajoin otsatukan ja sekin hankaloittaa tukanlaittoa, kun ei sitäkään saa mihinkään. (Pakko leikata jotakin, kun ei muuten saa!)
Löysin Instagramista ja Pinterestistä ihania kampausideoita, joita kuvittelin tekeväni itselleni, mutta eeeeii! Ranskanletin tekeminenkin on liian haasteellista, jos haluaisi tehdä sen johonkin muuhun suuntaan kuin suoraan otsalta niskaan.

Ja puhutaanpa tästä tukan väristä. Jotain sillekin pitäisi tehdä. Tietäisin lähes oitis mitä tahtoisin, jos olisi mahdollisuus mennä kampaajalle. Mutta täytyy tyytyä omaan salonkiin, niin siinä onkin jo haastetta. Ajattelin tummia ja vaaleita raitoja säväyttämään tätä reuhkaa, nyt tää on liian tasaisen tylsän värinen. On käynyt myös mielessä, että koittaisin laittaa ihan vain tuota tyveä tummemmaksi, mutta en tiedä mitä siitä tulisi! Ja toisaalta, mun ei tarvis ku odottaa pari kuukautta ja tyvi olisi luonnollisesti tummempi ;)

Sitten houkuttulee joku shokkiväri! Mulla oli tossa ennen joulua pinkit ja violetit hiukset. Silloin pohjavärini oli tummempi, joten ne ei näkyneet niin kirkkaana. Bongasin että KC:lle oli tullut superihania värejä uudistuneeseen Color Mask sarjaan ja olisi ihana kokeilla ja jotain sinistä tai turkoosia.

Että siinäpä pohtimista. Luonnollista vai millaista? Voi olla että joku ilta alan taas vaan säätämään tuolla kylppärissäni. Leikata en halua, vaikka siitäkin välillä haaveilen. Jostain mageesta lyhkäsestä tukasta. Mutta mulla ei miesmuistiin ole ollut näin pitkää tukkaa, niin nyt haluan vielä nauttia tästä ja se sallii siis vain värikokeilut :)

Mun hiusinspis kuvia voi käydä kurkkimassa mun Pinterestissä: Ihanat hiukset
Käytän blogissani vain omia kuvia, tekijänoikeus juttujen vuoksi, joten siksi en linkittele kuvia tänne suoraan :)

Meikkini mun

Niinkuin oli puhetta, otan myös nämä meikkijutut haltuun. Mulla ei ole mitään hirveitä meikkikokoelmia ja muutenkin ostan meikkejä hyvin harvoin ja lähinnä vain tarpeeseen. Jos jossain kohtaa täytyy säästää, teen sen meikkien kustannuksella, koska mulla ei ole ongelmaa olla ilman meikkiä. Tästä syystä havahdun välillä, että osa meikeistä on jo oikeasti tosi vanhoja. Ripsiväri tulee uusittua varmaan sen normaalin kolmen kuukauden välein, koska sitä käytän eniten ja siinä ajassa ripsari kerkii jo kuivumaankin. Sen sijaan jotkut luomivärit on jo niin kaukaa menneisyydestä, että ihan hävettää! Ei pidä pohtia että kuinka paljon niissä voikaan olla kaikenlaisia bakteereja. Puhumattamaan kaikista meikkisudeista, joita pesen ehkä pari kertaa vuodessa.

En myöskään säilyttele meikkejäni mitenkään erityisesti, vaan ne on useimmiten levällään tossa eteisen peilipöydällä. Siinä peilin ääressä kuitenkin meikkaan. Kaikki meikit ei edes mahdu tuohon pilkkupussukkaan (joka on kyllä ihana, kirpparilöytö) ja sinne eksyy kaikkea muutakin kuin meikkaamiseen tarkoitettuja välineitä! 

Tuo yllä oleva luomiväripaletti (jossa oli myös pari huulikiiltoa) on Diorilta ja on ollut ihan huippu! Mutta kukapa arvaisi kuinka vanha se on? Ostin sen 18-vuotis lahjaksi itselleni. Kohta lähenee kymmenen vuotta ikää, mutta luomivärit ovat edelleen käyttökelpoisia. Siis uskon kyllä, että joku ammattimeikkaaja voisi olla vähän eri mieltä asiasta... Setti on niin törkyisenkin näköinen. Mikäköhän edes on luomivärin normaali säilymis ikä? vuosi, max kaksi ehkäpä. Joten jos vaatekaappi tarvitsi päivitystä, niin mun meikkipussukka oikein huutaa sitä!

Yllä olevissa kuvissa mun luottotuotteet. Ripsari ja silmäkulmiin eyelineria ja kulmakynä, sekä BB-voide. Käytän tota kulmakynää myös silmämeikissä, koska siinä on kiva tumma harmaa sävy. Tuo ripsari oli tällä kertaa vähän virheostos, yleensä mulla on saman sarjan semmoinen punainen puteli. Tuo kyseinen ripsari tuntuu jämähtävän ripsiin kunnolla, vaikkei vedenkestävä olekaan. Tuntuu että sitä saa hinkata ihan kunnolla pois. Ei varmasti tee hyvää ripsille.

Tämmöinen mun meikki oli tänään. Pohjalla BB-voide, poskipunaa, kulmat kynällä luonnolliseksi, ripsari, luomiväri, eyeliner. 

Kun meikkaa vähän ja suht aina samoilla sävyillä (ja käyttää 10 vuotta samaa palettia) ei olisi yhtään hukkaan heitettyä rahaa satsata johonkin kunnon settiin. Heittäisin suosiolla nuo vanhat menemään. Olen haaveillut semmoisesta Naked-luomiväri paletista, millä saisi loihdittua semmoisen luonnollisen lookin. Täytyy kai vähän katsella mistä niitä saisi tilattua, kun käsittääkseni Suomessa niitä ei myydä. 

Sen lisäks pitäis muistaa, että kun kerran löytää jonkun hyvän meikkituotteen siitä täytyy pitää kiinni! Taas olisi tullut loppupelissä säästöä, kun olisi vain ostanut sen vanhan tutun ripsivärin. Oppia ikä kaikki.

Kuka muu tunnustaa säilyttelevänsä ikivanhoja meikkejä pussukassaan? :)

- Misu

Voihan villapaita!

Yritin laajentaa materiaalitietouttani surffailemalla googlen ihmeellisessä maailmassa ja törmäsin tämmöiseen mielenkiintoiseen artikkeliin. Siinä vähän valottuu lisää villan ja akryylin ero.

http://yle.fi/uutiset/akryylipaita_kestaa_sesongin_-_villapaita_elinian/5665140

Tuosta jutusta tuli myös mieleen jos koittaisin neuloa tosiaan oman villapaitani, olenhan kuitenkin käsityöihmisiä. En ehkä enää tänä vuonna, ellei hirveä inspiraatio iske, mutta vaikka ensi talveksi. Mä odotan jo kevään tulevan, enkä näe järkevänä panostaa enää talvivaatteisiin. Tosin villapaita nyt on varmaan sellainen vaatekappale, mitä voi käyttää jokaisena vuodenaikana, ei nyt ehkä kesähelteillä! Mutta keväälläkin takin asemasta.

Nyt mua alkoi myös harmittamaan enemmän sen halpisvillapaidan osto. Vaikka malli ja kuviointi on kiva, niin eihän siitä tosiaan ole mulle iloa pitkään, kun ensimmäiset kulumisen merkit ilmaantuivat jo muutamassa päivässä.

Tässä on vielä toinen infopaketti minkä löysin ja poimin siitä ylös nyt erityisesti tämän akryyliä koskevan kohdan:

"Akryyli muistuttaa villaa sekä rakenteeltaan että tunnultaan. Sitä käytetään paljon neuleissa joko yksinään tai sekoitteena. Akryylin etuina pidetään kuohkeutta, keveyttä ja miellyttävää villamaista tuntua. Akryylilla on taipumus nyppyyntyä ja sähköistyä. Nyppyyntymistä voi ehkäistä säännöllisellä, hellävaraisella pesulla ja silityksellä.

Pese akryylituotetta usein, ja käytä huuhteluainetta sähköisyyden poistamiseksi.
Varo pesemästä ja silittämästä tuotetta liian kuumassa, ettei akryylin kuohkeus häviä ja kuitu kellastu ja haurastu.
Nyppyjä voi poistaa varovasti tavarataloista saatavalla nypynpoistajalla."

Nyt täytyisi painaa näitä asioita mieleen, kun joskus pääsee shoppailemaan. Taidampa ottaa kupin kuumaa teetä, jos se vaikka lämmittäisi.

Naisen vaatekaappi

On olemassa suunnilleen samankaltaisia näkemyksiä siitä, mitä naisen perusvaatekaapista täytyisi löytyä. Itse olen vähän sitä mieltä, että jos jokaisen naisen täytyisi mahduttautua samaan lokerikkoon, se olisi melko tylsää. Sen lisäksi, tuntuu että usein nämä "vaatekaapin peruspilarit", on suunnattu joillekin bisnesnaisille ( Toki tunnen oloni näin kotiäitinä hieman uhatuksi ;) )
En voisi ikinä kuvitella pukeutuvani johonkin jakkupukuun. Tarkottaisiko se automaattisesti että olisin tyylitön? Vierastan ajatusta valkoisen kauluspaidan käyttämisestä, tarvitsenko vain aikaa, vai tuleeko niin olemaan aina?
Kaikesta huolimatta, aion käyttää noita ohjeistuksia jonkunlaisena ohjenuorana omankin vaatekaapin muodostamisessa ja löytää oman polun jossain tyylittömyyden ja överi säntillisyyden mailla. Tarkoituksenani on olla ennakkoluuloton ja kokeilunhaluinen. Vaatteita kokeilemalla ja "maistelemalla", voin päästä itseäni miellyttävään lopputulokseen

Lauren Conradin tyylikirjan mukaan naisen vaatekaapista tulisi löytyä:
- Pikkumusta
- Farkut
- Paitapusero
- Hame
- Saappaat
- Valkoisia ja mustia peruspuseroita
- Mustat korkokengät
- Bleiseri
- Takki ( Lauren antaa aika paljon valinnanvaraa, yleensä tässäkohtaa lukee trenssi)

Näiden lisäksi vastaan on tullut naisen tarve laadukkaalle neuletakille/neuleelle, sekä isolle mustalle nahkalaukulle.


Kuulostaako tylsältä vai järkevältä?
Oikeastihan nämä ohjeistukset on varmasti ajateltu niin, että jokaisen vaatekappaleen valitsee oman tyylisenä. Farkkuja on miljoonia erilaisia, samoin niitä kauluspaitoja. Jos en käyttäisi valkoista, niin voisinko käyttää esimerkiksi vaaleaa beigeä, sellaista missä on stretchiä mukana mukavuuden varmistamiseksi. Ja tuo bleiseri, mullahan on sellainen jo, josta tykkään.

Toisaalta tuo on kovin kapea katsaus, ja selkeästi vain se peruspohja vaatekaapin sisällölle. Ei kukaan pärjäisi noin vähällä (tai ainakaan haluaisi pärjätä)
On toki totta, että kun tuo pohja on kunnossa, niin siitä on sitten helpompi lähteä rakentamaan sitä oman tyylistä kaappia. Lisätä lempivärejä peruspaidoissa, huiveissa, kengissä. Tavallisiin sinisiin farkkuihin on helppo yhdistää esimerkiksi joku räväkämpi neule, valkoisen perus t-paidan kanssa joku värikäs hame, jonka pituudellakin voi leikitellä muodin ja mieltymyksen mukaan.

Ja mitäs minulta jo löytyy? 
Pikkumusta (ei täydellinen, mutta kelpaava)
Farkut (tumman siniset, mustat ja vaaleat boyfriendit)
Hame (musta, lyhyt, kellohelmainen)
Yksi valkoinen ja yksi musta peruspusero
Bleiseri
Kevättakki (jopa kaksi kappaletta, sellaisia parka-tyylisiä)
Ja löytyypä yksi mukava neulekin, joka on jopa 30% villaa, mutta alkaa jo iän merkit näkyä paitaraasussa

Tarvitsen siis todellakin listalta vielä;
Mustat peruskorkkarit
Saappaat, mieluummin kahdet erilaiset, korolla ja ilman.
Lisää niitä peruspuseroita, laadukkaita sellaisia.
Musta iso nahkalaukkukin olisi hirmu kätevä.
Kunnollisen lämpimän neuleen tai kaksi.


Ja lupaan harkita ja käydä joskus sovittamassa niitä kauluspaitoja ;)

- Misu


Kuvissa asuja viime päiviltä, ei ehkä niin tyylikästä, mutta kauheen käytännöllistä :) Tulis jo kevät

Mitä sinne kaappiin jäi?

Nyt on vaatekaappi järjestelty uuteen uskoon. Kylläpä tuli ihan sellainen puhdistautunut olo! Vaatekaapin detox-kuuri. 

Eipä sinne ihan hirveesti tavaraa jäänyt, mutta sehän olikin tarkoitus. Kuvaan ei päässeet toki ihan kaikki vaatekappaleet, koska olihan mulla vaatteet päällä ja pyykissä saattoi olla jokunen yksilö. 

Nyt kaapistani näkee lähes ensisilmäyksellä kaikki vaatteet. Tämän pitäisi siis helpottaa rutkasti asuvalintoja. Samoin uusien vaatteiden ostaminen helpottuu, kun tiedän mitä kaapissa on ja mitä se kaipaa. 

Vaatekaappini väriskaala on hyvin neutraali, mutta olen iloinen, että olen saanut karsittua suurimman osan mustista vaatteista pois. Vielä muutamia kuukausia sitten kaapissani ei muuta ollutkaan kuin mustaa! Todella ahdistavaa ja tylsää, mutta siinä huomaa sen, kun ei tiedä mitä haluaa, niin turvautuu siihen turvalliseen mustaan väriin. 

Mitään värien ilotulitusta ei kaapissani varmaan koskaan tulla näkemään, koska olen luonnollisten värien ystävä, mutta jotain väripilkkuja toivoisin. 

Housuja jäi viidet kappaleet, yhdet housut puuttuu kuvasta kun ne katosivat mystisesti! (vain mulle voi käydä näin :D ) 

Vaaleansiniset boyfrienditkin siellä näyttäisi vielä olevan, ja mulla on tarkoitus kokeilla joku päivä, miten mä voisin ne itselleni asustaa. Tulin aiemmin vähän sellaiseen tulokseen, että ne eivät ole paras valinta mun kohdalla. Sen lisäksi kokokin on hieman liian suuri, joten nähtäväksi jää pääsevätkö housut kiertoon, vai keksitäänkö niille käyttöä!

Nyt pääsenkin kartoittamaan niitä vaatekaapin puutteita ja tekemään ostoslistaa. Se onkin sitten pidempi ja haasteellisempi juttu. Harkintaa tarvitaan ja paljon, sekä paljon informaatiota. Täytyy ottaa selvää, mihin kannattaa panostaa, missä voi pihistellä.

Lisäksi päätin laajentaa projektini korujen, meikkien ja muiden asusteiden siivoamiseen, joten tästä se vasta alkaa!

- Misu

Vihdoin vaatekaapin kimppuun

Nyt se alkoi. Roudasin jo edellisenä päivänä kaikki vaatteeni olohuoneeseen Siinä ne oli kasassa sohvalla ja välillä vaihteeksi lattialla kun vauva pääsi niihin käsiksi.

Aloitin järjestelemällä vaatteet "ei epäilystäkään", "pohdintaan" ja "totally no" -pinoihin.
Eteen tuli vaatteita jotka oli kivoja, käyttökelpoisia, mutta jotain pientä vikaa. Esim musta trikoopaita, jonka hihassa on hieman vaalennusaineen jättämiä oransseja läikkiä. Tämmöiset saivat vielä oman kategoriansa: "säilytetään kunnes löytyy uusi tilalle".
Olin melko armoton, kamalat kuosit, väärät värit pois, kulahtaneet vaatteet pois, huonosti istuvat vaatteet pois. Aika pian pohdintaan-pinosta ja totallyno:sta tuli yksi pino. Se tarkoittaa, että ne pääsevät Ikean kassiin odottamaan kirppikselle pääsyä. Vaatteilla on siis armonaikaa siihen asti, kunnes saan kirppiksen aikaseksi. Montaa vaatetta tämmöisestä säkistä ei ole kyllä koskaan palannut kaappini hyllylle, kun ennenkin olen harrastettuani samaa metodia.

Projektin aikana on syntynyt myös vaatekasa, jossa on vaatteita raskauteen ja synnytyksen jälkeiselle ajalle :D Musta on niin turhaa ostella äitiysvaatteita erikseen vain lyhyttä ajanjaksoa varten, jonka aikana kehokin muuttuu jatkuvasti. Eli siinä toivossa, että joskus meille tulee vielä yksi perheenjäsen, aion säilöä varastoon muutamia vaatteita joista tiedän olevan iloa sitten kun pyöristyvän mahan lisäksi kerrytän itseeni reilun 20 lisäkiloa.

Vastoin Lauren Conradin määräyksiä, en todellakaan jaksanut kokeilla jokaista vaatetta. Kokeilin ne epävarmat yksilöt, joita en aikoihin ollut käyttänyt. Yllättäen löytyi pari uutta asukokonaisuutta, jotka tuntuivat aika kivoilta. Vaikka vaikea sanoa, olisko ihan just mun tyyliä, mutta sitähän tässä juuri etsitään, eikä se löydy kuin kokeilemalla.
Tuota mustaa hametta on ollut jotenkin vaikea käyttää, vaikka tykkäänkin siitä hirmuisesti. Tuo asu vaatisi vielä paksut mustat sukkikset kaverikseen.
Alemman kuvan bleiseri on kirppislöytö ja siitäkin tykkään tosi paljon. En ole vuoden 2004 jälkeen käyttänyt bleiseriä, koska en ole kokenut niiden olevan yhtään tyyliäni. Mutta esimerkiksi tulevaisuuden työhaastatteluja varten varmasti oiva vaatekappale. Toimii hyvin myös juhlavemmissa tilaisuuksissa, viimeksi käytin tuota bleiseriä ystäväni häissä, jotka järjestettiin syyskuussa.

Nyt siivotut vaateläjät odottavat jatkotoimenpiteitä. Ketkä pääsevätkään vaatekaapin lämpöön, ketkä Ikean kassin täytteeksi. Onneksi vaatteilla ei ole tunteita! :D

Palaamisiin, -Mia

Joka päivän asu

Tässä minä nyt sitten olen. Esittelyssä mulla on mun jokapäiväinen vaatetukseni, tuo villapaita. Se on myös tällähetkellä ainoa kunnollinen ja lämmin villapaita minkä omistan. Yhdistän sen kotona ollessa yleensä legginseihin. Eilen kaverina oli boyfriend farkut ja tänään mulla on musta mekko. 

Villapaidassa yhdistyy mukavuus ja lämpö, tämänhetken tärkeimmät ominaisuudet. Väri on sellainen mitä ei yleensä kaapistani löydy. Syitä paidan ostamiseen oli tarve, sen halpuus ( 12€ ), kiva pintakuviointi, erilainen väri ja rentous.

Tuo villapaita on siitä ihana, että sinne saa alle tungettua tarpeeksi kerroksia. Tai voikohan sitä sanoa villapaidaksi, kun materiaali on 80% akryyliä ja 20% polyamidia. Tosin kyllä sen tunteekin paitaa riisuessa, ritinän ja rätinän määrästä! Ja nyt parin viikon käytön aikana olen alkanut huomaamaan nukkaantumista etenkin hihojen sisäpintojen puolelta.

Tulin siis uteliaaksi ja otin selvää mitä nuo kuidut todellisuudessa ovatkaan ja löysin esimerkiksi tämmöisen:

"Akryyli on aine, jota käytetään muovien ja tekokuitujen valmistamiseen. ”Asetyleenistä ja sinihaposta valmistetaan akryylinitriiliä, joka sitten polymeroidaan polyakryylinitriiliksi.”.....

Akryyli on pehmeä ja kuohkea ja olemukseltaan villamainen. Akryyli kestää hyvin auringonvaloa, eikä rypisty helposti. Toisaalta akryyli nyppyyntyy ja sähköistyy helposti

Akryylilangasta valmistetaan mm. neulepuseroita, tekoturkiksia ja verhoja.

Polyamidi on eri tekokuitu kuin akryyli. Polyamikuiduista käytetään myös nimitystä nailon.
Polyamidikuiduista valmistetaan sukkia, sukkahousuja, alusvaatteita ja uimapukuja."

Lähde:tämmöinen

Eli tosiasiassa ylläni on muovia eikä villapaita alkuunkaan! 

Oikeastaan minun täytyy jatkossa alkaa katsomaan mistä vaatteeni koostuvatkaan. Tästä tulee pitkä taival opiskellessa :D Kerkesin kyllä jo eilenkin ahdistua pariin otteeseen, kuinka pitkään mulla tulee menemään, että saan vaatekaappini kokonaan kondikseen. En ole vielä kunnolla edes aloittanut. Kun on tällainen kaikkimullehetinyt-ihminen, kärsivällisyys tulee olemaan koetuksella. Mun täytyy pohtia omalla kohdallani myös kuinka kiinnostunut olen vaikka vaatteen alkuperästä, valmistustavasta ja juurikin niistä materiaaleista. Aikaisemmin olen miettinyt niitä vain ajoittain, mutten tosissani koskaan. 

Ei muutaku prosessi jatkukoon!

- Misu

Kampaus haaste, päivän kampaus

Haastan itseni (tai miksen kenen tahansa muunkin) täksi viikoksi tekemään jokaisena päivänä eri kampauksen. Yleensä tulee pidettyä tukkaa päivästä toiseen samalla tavalla ja sehän on ihan tylsää. Kampaus on osa pukeutumista ja tyyliä, joten siihenkin kannattaa silloin tällöin kiinnittää huomiota: Tällä viikolla nyt sitten erityisesti.

Mä olen antanut tukkani kasvaa kohta kolme vuotta, leikellen vähän latvoja ja otsatukkaa. Pituutta ei ole kuitenkaan kertynyt edes vielä olkapäille asti. Hiuslaatuni on pehmeä ja suht ohut. Tukkani on vaalennettu, oikea värini on jotain vaaleanruskean ja keskiruskean väliltä.

Tässä on nyt maanantain nuttura. Nutturat on mun lemppareita ja odottelen malttamattomana hiusteni kasvua. Yleensä jos haluan näyttää nopeasti söpöltä, valitsen nutturan; Se on sellainen helppo, nopea, trendikäskin kampaus. 

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa tällaista rusettinutturaa. Se ei ollut ihan helppo toteuttaa, koska tukkani on vielä sen verran lyhyt. Nuttura osiota sai tupeerata aika lailla, että siihen sai edes vähän muhkeutta. Eikä tuo nyt kovin siistikään ole, mutta onneksi kampaukset saavat ollakin sellaisen kotikutoisen näköisiä! Sopii arkeenkin paremmin, kun ei ole niin siloteltua.

Tämän jos tekisi vähän pidempään tukkaan ja vähän siistimmin, olisi se myös näyttävä juhlakampaus. Oma nutturani meni vähän vinoon ja ajattelin joskus kokeilla laittaa sen ihan tarkoituksella kallelleen, sekin voisi näyttää hauskalta. 

Tällaisella siis mennään tänään, huomiseksi jotain uutta sitten! Täytyy alkaa selailemaan Pinterestiä ;) 

- Misu

Mistä aloittaa?

Olen nyt pohdiskellut, mistä lähden liikkeelle vaatekaapin "räjäytyksessä". Tuntuu että epätoivo iskee, vaikka en ole vielä edes kunnolla aloittanut. Olen järjestelmällinen tyyppi, joten varsinkin tämmöisissä projekteissa, tykkään suunnitella kaiken tarkkaan.

Päätin että käyn ensin läpi jokaisen vaatteen. Sovitan ylle, pohdin mikä kyseisen vaatteen käyttötarkoitus olisi minun kaapissani, ja milloin olen viimeksi käyttänyt vaatetta. Jos ei ole puoleen vuoteen (hyvässä lykyssä vuoteen) keksinyt vaatteelle käyttöä, niin tulenko oikeasti käyttämään sitä jatkossakaan? 

On hyvä pohtia, miksi säilyttää kaapissaan samoja rytkyjä vuodesta toiseen ja ei kuitenkaan koskaan käytä. Kaikki tietää sen tunteen, otat sen jonkun "kivan" vaatteen, sovitat ja kuvittelet laittavasi sen, mutta kerta toisensa jälkeen saa todeta, että ei. Siinä on joku vika, joko se on väri, malli, tai esimerkiksi materiaali. Mulla oli yksi tosi kiva paita, mutta materiaali oli hirmuisen sähköinen. Arvata saattaa, että ihan mieluusti luovuin siitä. Joku vaate taas voi olla kivan värinen, mutta ei vaan itsensä yllä.

Tässä on loistava kirja tämmöisen projektin tueksi. Olen omistanut Lauren Conradin Tyylikirja jo useamman vuoden, ja vaikka olen lukenut sen usein kannesta kanteen, en ole koskaan vielä ottanut vinkkejä käytäntöön. Jospa nyt? Kirjassa on hyviä vinkkejä miten kasata klassinen vaatekaapin sisältö, miten huoltaa vaatteita, miten shoppailla. Semmoisia ihan pohtimisen arvoisia juttuja! En itse tykkää noudattaa orjallisesti mitään sääntöjä, ja haluan tehdä asiat omalla tavallani, mutta lisätieto ei ole pahitteeksi. Ja mulla on semmonen viha-rakkaus suhde Laureniin. Hänellä on ihana tyyli, hän on kaunis ja menestynyt... Ja sitten samaan aikaa jotenkin ärsyttävän täydellinen!

Jokatapauksessa, luulen, että luen tänään nyt sit tuon kirjan uudelleen. Ja sitten pikkuhiljaa alan käymään kaappia läpi, vaatekappale kerrallaan. 

Seuraava vaihe siitä onkin sitten alkaa kartoittamaan niitä kaapin puutteita!

Uusi alku

Mä aloitan blogini alusta. Tarkoitus keskittyä oman tyylin etsintään joka alkaa vaatekaapin täydellisestä siivouksesta. Katotaa mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään!

Aloitin ottamalla surulliset kuvat mun vaatekaapista. Niin.... yksitoikkoiset värit, trikoota, trikoota ja vielä kerran trikoota. Mukavuus on se juttu!

Ikean kassit on täynnä vaatetta joista aion luopua. Pohdinnassa on, jaksanko viedä ne kirpputorille, vai heitänkö laiskana SPR:lle.

Tavoitteena on kasata vaatekaappi josta voi valita aamulla mukavat vaatteet, jotka näyttää aina hyvältä. Koen, että itsetuntemuksen takia on tärkeää, että tyyli on kunnossa. Se tuo itsevarmuutta elämään. Olen jo sen ikäinen, että teinityylit pitäisi olla takanapäin, sekä kaikenlaiset överit tyylikokeilut. Vaikka en uskokaan, että koskaan voisi jämähtää täydellisesti johonkin yhteen tyyliin, vaan sen on tarkoituskin muuttua hieman iän karttuessa. Mutta kun vaatekaapin peruspalikat olisivat kunnossa, sen muokkaaminenkin eri suuntiin olisi helpompaa.

Olen valmis luopumaan kaikesta turhasta! Ja pikkuhiljaa hankkisin tilalle uusia, tarkkaan harkittuja vaateyksilöitä, jotka toivottavasti kestävät aikaa ja kulutusta. Halpis heräteostokset saavat siis jäädä kauppaan ja tilalle laadukkaita lempivaatteita.

Otetaan selvää kannattaako köyhän ostaa halpaa, missä menee rajat? Opettelen hinta-laatu suhteen vertailua, mihin on järkevää satsata, missä kannattaa säästää? 

Kirpputorilöydöt lämmittävät mieltäni ja kirppistelyä tulee varmasti harrastettua tulevan vuoden aikana, niin ostajana kuin myyjän osassakin. 

Tässä nyt siis alkusysäys hommaan! Myöhemmin lähden pohtimaan, mitkä nykyisessä kaapissani on ne ihanat, säilyttämisen arvoiset jutut ja mitä kaappi kaipaa täydennykseksi.  Edessä on pitkä, hidas projekti, mutta uskon että myös palkitseva ja antoinen! 

Tervetuloa mukaan seuraamaan!

-Mia